Syksyiset vaahteranlehdet, salibandyn MM ja Marco Tardelli

Kun jossain järjestetään urheilun arvokisat, kisasivuilla kuuluu esitellä kisakaupunki. Sinne copypeistataan kauniita mainoslauseita kaupungin mainosmateriaalista, joten jokainen kisakaupunki on hyvien liikenneyhteyksien keskellä sijaitseva viihtyisä, moderni ja kehitystä sykkivä metropoli.

Niin luonnollisesti myös naisten MM-kisoja emännöivä St. Gallen, jonka sivujen mainosgalleriasta oheinen kuva on.

Suomalaisturistinkin ensivaikutelma oli myönteinen, vaikka rajallisempi. Junasta St. Gallenin asemalle astuessani leijaili laiturilla herkullinen tuoksu, ja tuolla näyttikin mies sekoittavan paahtuvia kastanjoita. Ihmiset istuskelivat sunnuntaitunnelmissa katukahvilan terassilla.

Joulukuussa.

Talvea täällä ei ainakaan vielä ole. Iltayöstä Suomen pelin jälkeen 25 minuutin matkan hotellille kävellessä tuoksuivat pudonneet lehdet, ja tuulenhenkäys tanssitti kasat kuivuneita vaahteranlehtiä raapimaan katua. Kirkonkello kumisi kymmenen kertaa samalla hetkellä kun alkoi sataa vettä.

St. Gallen on Sveitsin koillisnurkassa kivenheiton päässä Saksasta ja Itävallasta. Ja Liechtensteinista. Pohjoiseen heitetty kivi plumpsahtaa Bodenjärveen, mutta hyvässä lykyssä Saksan vesialueelle. Itään lingottu murikka kopsahtaa Itävaltaan.

Väkeä kuuluu olevan noin 70 000 eli semmoisen Joensuun tai Lappeenrannan verran, kuten kunnon salibandykaupungille kuuluukin. Kaiken - ehkä - tietävä Wikipedia kertoo, että kaupunki syntyi keskiajan alussa St.Gallenin luostarin ympärille, ja luostari säilyi pitkään katolisena saarekkeena vaikka uskonpuhdistuksen lieskat kaupungista protestanttisen paahtoivatkin. Keskiajalla kaupunki tunnettiin pellavastaan, jonka sittemmin syrjäytti puuvilla. Mutta vaikea uskoa, että St. Gallenilla sentään olisi sata vuotta sitten "ollut hallinnassaan puolet maailman tekstiilituotannosta".

Mutta että FC St.Gallen on maan vanhin jalkapalloseura. Ja sen riveissä on pelannut itse Marco Tardelli.

Mika Hilska